Viime viikolla piti jo ketjut pyörästä kiristää, mut oli kato vähän kaikenlaista niin ei millään kerennyt. Nooh ekat ylämäet jo vähän varotteli et kannattaa moiset mäet talutella. Siitä viisastuneena päätin yhden pienen mäen polkasta kauppareissun jälkeen ja hupsista! Ketjut lähti rattaalta, mies polkasi niin sanotusti tyhjää ja siitä sarvien yli rotvallin reunaa halailemaan. Mukana menossa oli tietenkin repullinen täynnä ostoksia. Käsi ja jalka verta vuotavana kohti kotia.
Kotiin päästyäni alko tuntumaan oikeessa peukalossa vähän tutuksi tullutta murtuman edeltävää kipua, ei muuta kun KKK käyttöön (sentään jotain joskus jostain oppinut). Turvotus laski ja kipukin oli iltaan mennessä jo melkein paranneltu. Siteenä toimi tietenkin oikeaoppisesti Niken pitkävartinen urheilusukka.
Mahtavalta tarinaltani puuttuu tietenkin se mahtava päätös. Nooooh tiistaina aukes silmät uuteen koulupäivään, kättä ei oikeastaan enää särkenyt, mukavaa oli. Kunnes avasin sälekaihtimet ja vilkasin parkkipaikalle. Pyörää ei missään, se oli jumalaaareni varastettu...
Tilanteessa ei voinut muuta kuin repeillä, viddu mitä ******!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti